Talonpoikaismuseo

Eilen tehtiin seurakunnan päiväkerhojen kanssa retki Punkalaitumelle Yli-Kirran talonpoikaismuseoon, toiselta nimeltään Koiramäkeen.  Mauri Kunnaksen kirjojen kuvitus on syntynyt tästä paikasta, näistä rakennuksista.

 

Kaikille täälläpäin  (Varsinais-Suomi) asuville paikka on varmasti tuttu.

 

Museossa tulee tunne, kuin olisi matkannut ajassa satoja vuosia taaksepäin. Ihan pienempien kanssa en lähtisi, koska ei pienet jaksa kuunnella oppaan kertomuksia rakennuksista. Meidän 5-vuotias jaksoi.

Oli erilaisia aittoja ja savusauna..  kuinka sauna oli ennen aika tärkeä. Siellä koko elämänkaari kulki niin, että ympyrä sulkeutui. Saunassa synnyttiin, siellä suoritettiin vainajan viimeinen pesu.

 

Rakennuksien sisällä oli nähtävillä miten ennen muinoin elettiin. Vanhoja mielenkiintoisia esineitä ym.

Tämä talo tässä kuului mäkitupalaisille. Rakennuksista juuri tämä puhutteli minua eniten. Talossa asui 10 lasta ja kaksi aikuista.  Kokoonpano demostroitiin sillä, että sisälle porukasta meni kaksi aikuista ja 10 lasta. Niin elettiin ennen. Ei ollut omia huoneita ei. Kyllä on maailma ollut niin eri ennen.. arvomaailmoista lähtien. Voi kun saisi palan sitä tähän nykypäivään.

Konehallissa oli nähtävillä vanhoja traktoreita ynnä muuta. Yhden hallin yläkerrassa oli myös vanha koulumuseo.

Museossa oli nähtävillä myös miten riistaa ja muita eläimiä pyydystettiin. Oli karhunloukkua ja kuvassa olevaa sudenkuoppaa.


Kaikkinensa näkemisenarvoinen paikka, jossa kannattaa lasten kanssa poiketa. Ihan vain siksi , että näkevät miten asiat olivat ennen ja kuinka paljon asioiden eteen joutui ennen työtä tekemään. Opettava ja kasvattava kokemus.

Kaikista hauskin yksityiskohta on tässä:

Lisää museosta löydät tietoa täältä http://www.koiramaentalo.fi/

 

MM-risteily 2015

Uskokaa tai älkää - teen minä muutakin kun konttailen pitkin metsiä.

Meillä on ystäväpariskunnan kanssa perinteenä, että joka kevät MM-jääkiekon aikaan tehdään aikuisten risteily. Ihan vain me neljä. Meidän oma pikku penkkikiekkoporukka.
Pyrkimyksenä on, että edes yksi peli risteilyllä nähdään. Tänä vuonna kuitenkin vietimme sitten "päättäjäisiä" , koska Leijonat kotiutui päivää ennen meidän risteilyä. Mutta perinteestä pidetään kiinni!

Mulla oli kyllä kamera mukana, mutta jostain syystä tuli otettua vain muutama kuva - ja nekin puhelimella.

Tässä keskellä ruuhkavuosien pyöritystä yksi ehdoton luksushetki on se, kun pääsee valmiiseen pöytään ja saa syödä aaaiiiiiivan rauhassa.  Olen tykännyt, että TallinkSiljan buffetit eivät petä koskaan!  Ruoka hyvää ja henkilökunta ammattitaitoista ja ystävällistä.

 

Kävi niin hyvä tuuri, että Joku paikallinen bändi sattui esiintymään samalla risteilyllä.  He soittavat covereita suomalaisesta musiikista. Tykkään, tykkään ja tykkään. Ihan mieletön tunnelmannostattaja ja ihan huikea bilebändi.  Menkää ihmeessä keikalle jos tilaisuus tulee.  Me kävimme vielä lauantai päivälläkin kuuntelemassa keikan uudestaan.

 

 

 

Ainoa peliautomaatti, johon sorruttiin, ja siinäkin itse olin ainoastaan taustajoukkona kannustamassa.

 

 

 

Harmittaa kun ei tullut saaristoa ja merta kuvattua ollenkaan, joten tässä ainoa kuva , jossa se meri vilahtaa.  Aamiaisella oli maisemat nämä.

 

 

Oli taas tosi mukava risteily mukavassa seurassa.  Kiitos.

 

Oli ihanaa pysähtyä hetkeksi. Taas on pattereissa virtaa pyörittää vaikka pientä kylää.

 

Ja jos ei tullut jo selväksi, niin todella, todella harmittaa, että kamera jäi sinne matkalaukkuun. Turun ja Tukholman saaristot on niin kauniita.  Niitä on kuvailtu monet kerrat, mutta jokainen reissu on kuitenkin omansa.

 

Tässä kuitenkin edelliseltä reissulta pari merikuvaa. Sama reitti (Turku-Tukholma) ja sama laiva (m/s Baltic Princess) .

 

 

 

 

 

Oi jospa, voi kumpa

En tiedä miten ajatuksiani nyt sanoiksi purkamaan lähtisin, mutta yritän.

Tänään vietetään lapsettomien lauantaita, huomenna äitienpäivää. Kumpaakin päivää yhdistää yksi asia - lapset.  Jos sun syli huutaa lasta, mutta sitä ei ole, vietät päivääsi tänään.  Jos olet niin onnekas, että sylisi ja sydämesi on täynnä, sun päivä on huomenna.  Kumpaakin päivään kiteytyy siis se oleellisin - lapsi.

Itse olen niin onnekas, että vietän huomenna viidettätoista äitienpäivääni.  Saan aamulla taas esittää nukkuvaa kun isi ja lapset keittävät kahvia ja kuiskuttelevat.. sitten esitän heräävää ja yllättynyttä kun hukun itsetehtyihin kortteihin ja tunnustuksiin, kuinka mä paras äiti olen.  En esitä, vaan olen aidosti kiitollinen tuosta hetkestä - taas. Kuinka onnekas olenkaan.

Ne, jotka päiväänsä tänään viettävät, eivät he huku kortteihin. Kuinka olisitkaan hyvä äiti. Niin olisit, jos saisit olla.  Kuinka sun syliin sitä pientä kääröä toivoisinkaan. Tiedän, että siltä lapselta ei ikinä puuttuisi rakkautta. Ei ikinä. 

On arki tai pyhä, herään aikaisin. Ensimmäinen aamupuuroa odottava on virkeä, kun mulla on vielä silmät ristissä. Siinä mä puuroa keitän, juoden itse viidettä mukillista kahvia, jotta herään.  Sinä nukut vielä. Mietin kuinka mielellään omistaisit nämä silmäpussit, jotka mulla on..   Maksaisit mitä vaan, jotta saisit miettiä mikä meikkivoide peittää tummat silmänaluset parhaiten.  Tuskin edes miettisit. Olisit ylpeä niistä silmäpusseista. Kuinka turhamainen itse olenkaan.

Kaivan imurin päivittäin kaapista. Kiroan kun hiekkalaatikko siirtyy pikkuhiljaa eteiseen.. pienissä erissä ja sitä myöten imurin pussiin.  Valitsin taloon paljon isoja peilejä kun rakennettiin. Olipas hyvä valinta! Niissä on söpössä rivissä nenänjälkiä ja sormenjälkiä, välillä joku on halunnut nuolaista peiliä.  
Sohvan tyynyjä en edes yritä enää oikoa. Oioin ne aamulla.. oioin ne päivällä. . olkoot.
Kauppareissut -  olisi hyvä omistaa joko kamelinselkä tai kaksi kättä lisää. Mieluiten molemmat.

Tulen sun siistiin kotiin.  Mietin, kuinka kiitollinen olisitkaan peilissä olevista nenänjäljistä.. legopalikoista , joiden päälle pimeässä astut kiroten kuka sen siihen jätti. Hiekkakasoista eteisessä ja kymmenen kilon perunasäkistä keittiössä.  On niin ihanan rauhallista.  Musiikkia mun korville, mutta tyhjää huminaa sun sydämelle.
Kiroan sulle raskausarpia. Tiedän - olen idiootti. Sun silmissä niissä vain lukee että "täällä asui vauva".  Voi miten tahtoisin sun hukkuvan raskausarpiin.  Mun sydämeni musertuu..  kuinka siltä lapselta ei todella rakkautta ikinä puuttuisi.  Kuinka tervetullut hän maailmaan olisikaan.


Muistetaan olla kiitollisia siitä, että huomenna saamme äitienpäivää viettää.  Sinä voit omasta valinnastasi viettää kihlapäivää tai hääpäivää, mutta se ei ole sinun käsissä vietätkö lapsettomienpäivää vai äitienpäivää. 
Kukaan ei ole täydellinen , kukaan ei ole yli-ihminen - on lupa sanoa että väsyttää, on lupa mennä välillä sieltä mistä aita on matalin jne, mutta osoittakaa lapsillenne miten paljon arvostatte heitä ja kuinka kiitollisia olette, että saatte olla juuri heidän äiti. 

Antakaa lastenne erehtyä, tehdä virheitä. Olethan itsekin tehnyt.  Olkaa tukena ja antakaa heidän oppia omista virheistään. Iloitkaa heidän onnistumisistaan ja kannustakaa heitä asioissa , jotka heitä kiinnostavat.  Antakaa heidän kasvaa omiksi yksilöikseen , ja hyväksykää heidät yksilöinä, sellaisina juuri kuin ovat.  Olethan sinäkin oma persoonasi.

Mikään määrä materiaa tässä maailmassa ei voi korvata sitä , että lapsella on välittävä ja rakastava vanhempi. Mikään määrä materiaa tässä maailmassa ei korvaa tyhjyyttä sylissä ja sydämessä, joka lasta huutaa.

Back to the Kurjenrahka

Niin vei Kurjenrahkan kansallispuisto mun sydämeni, että uudestaan sinne oli päästävä ja pian!
Viikko sitten oltiin reitillä lasten kanssa. Aikaa meni 3,5 tuntia. Halusin testata, kauanko reittiin menee reipasta tahtia kulkien aikuisten jaloin, joten testaamaan lähdettiin ystäväni kanssa.  Aikaa meni 2 tuntia.

 

Rajapyykkikivellä Suvin ja Pörden kanssa. (Rajakivestä enemmän edellisessä postauksessani.)

 

Otin kuvan tästä "pitkospuu-suorasta", jonka Suvi nimesi kiihdytyssuoraksi.  Ne vaan jatkui, ja jatkui, ja jatkui ja jatkui....

 

Reitti siis kulkee tämän järven ympäri.

 

Minä ja Pörde

 

Kamera ripustettiin milloin minnekin niin saatiin kimppakuvia. Savojärven rannalla tässäkin.

 

Veteen vajonneet puut jaksaa ihastuttaa...  Aallot ovat hakanneet maata rannassa siten, että maa "katoaa" ja puut putoilee järveen..

 

Uhkarohkeaa ehkä kiivetä järven päälle kallistuneen puun päälle, mutta kiipesin kuitenkin.

 

 

 

Kevätpörriäisen puraisemia sammakoitakin nähtiin.

 

 

Tämä oli nyt tälläinen hyvin pelkistetty postaus.  Enemmän  reitistä löytyy edellisessä postauksessani. Tietoa Kurjenrahkan kansallispuistosta löydät myös täältä

http://www.luontoon.fi/kurjenrahka