Vuoteen on mahtunut paljon, ja postattavia paikkojakin olisi vaikka ja kuinka, mutta nostan kuluneelta vuodelta esiin viime kesän Lapinreissumme . Uusi reissu häämöttää jo, joten kiva tehdä postaus edellisestä ennen sitä.
Eli siis.. joka kesä lähdemme Lappiin, joka vuosi eri kohde, uudet Kansallispuistot ja tunturit valloitettaviksi. Sydän on ja pysyy tuntureilla, joten tämä on postauksen aiheena itselleni rakkain.
Reissumme suuntautui aivan käsivarren perälle, Kilpisjärvelle.
Ensimmäisenä päivänä lähdimme vaeltamaan erämaahan Mallan luonnonpuistoon , kohteenamme Kitsiputous. Matkaa parkkipaikalta putouksille oli reilut 5 kilometriä suuntaansa, aikaa meillä kului 8 tuntia. Maasto oli hyvin vaihtelevaa poluista ja koivikoista rakkakivikoihin. Reittinä melko raskas, mutta hienosti lapsetkin reissun jaksoi.
Elettiin siis Heinäkuuta ja osittain oli vielä luntakin. Lapsista se oli ihmeellistä. Mukana meillä oli myös perheemme uusin tulokas, joka oli reissun aikaan vajaa puolivuotias. Kyllä vauvankin kanssa retkillä ja erämaassa pärjää.. asenteesta se on kiinni eikä muusta. Rintareppu toimi oikein loistavasti vauvan kuljetuksessa. Siinä oli hyvä nukkua päikkäreitä ja ihmetellä menoa.
Reitti oli maastoltaan todellakin vaihtelevaa, mutta maisemat oli upeat! Olemme tässä liki Ruotsin ja Norjan rajaa, ja kuvassa näkyvät vuoret ja tunturit ovat osittain Ruotsin , osittain Norjan puolella.
Tunturipuroja oli kiva ihmetellä. Lumet oli hiljattain vasta sulanneet, joten kosteikkoja oli.
Määränpäämme Kitsiputous.
Seuraavana päivänä päätimme lähteä toteuttamaan unelmaamme, valloittamaan Saanatunturin.
Saana on korkeudeltaan 1029 metriä. Huipulle on matkaa 4 kilometriä, ja koko matka luonnollisesti ylämäkeä. Huh! Aikaa meillä meni kiipeämiseen reilut 3 tuntia.
Tässä Saanatunturi. Kuva otettu n 15 kilometrin etäisyydeltä.
Ja tästä alkoi valloitus !
Olimme kiivenneet reilut puoli tuntia ja maisemat oli jo näin upeat. Kuvassa näkyy sekä Ruotsin, että Norjan vuoristoja, Skandit. Edessä näkyy myös pikku-Malla ja alhaalla oleva järvi on Kilpisjärvi.
Pikku-Mallan oikealta puolelta olimme edellisenä päivänä patikoineet Kitsiputoukselle.
Lapissa, erämaissa ja tuntureilla oma olemassaolo tuntuu niin pieneltä. Asiat ja elämä saa uusia näkökulmia ja uudet mittasuhteet. Täällä mun sielussani on niin iso rauha, ettei sellaista muualla voi kokea. On hyvä olla, ei ole kiire.
Levähdystaukoja oli pakko pitää. Kiipeäminen oli raskasta ja aina kun luuli, että seuraavan nyppylän takaa huippu jo näkyy niin eteen avautuikin uusi pätkä, uusi nyppylä, jonka takaa ihan varmasti näkyy jo huippu.. ei näkynyt! Mutta sitkeällä asenteella matkaa jatkettiin niin kauan, että huippu saavutettiin. Tunturijärvien vesi on puhdasta, niissä täytimme juomapulloja. Saimme nauttia raikasta vettä!
Ja saavutettiinhan se! Yli 3 tunnin sitkeä kiipeäminen palkittiin mahtavalla fiiliksellä, ME TEHTIIN SE! Lapsista olen erityisen ylpeä!!
Maisemia huipulta. Norjan vuoria ja alhaalla ylhäältä katsottuna pikkuruinen Kilpisjärvi.
Seuraavana päivänä tuntui edellisen päivän ponnistus jaloissa, käsissä, kaikkialla.. pelkästään mökin rappusten kulkeminen oli ponnistus. Päätimme siis hypätä autoon ja lähteä ajelemaan Pohjois-Norjaan Tromssaan. Matkaa suuntaansa oli 170 km läpi vuonojen ja vuorien.
Tromsassa oli peikkoja, kaikkialla. Menin paikalliseen matkamuistomyymälään ja juttelin myyjän kanssa. Kysyin miksi peikkoja on jokapuolella. Hän kertoi , että se on Norjalainen myytti. Uskotaan, että vuorilla asuu peikkoja. Vertauskuvana hän sanoi : " Teillä Suomessa on Muumit ja laaksot, meillä on vuoret ja peikot". Ihastuin tarinaan syvästi ja tein lähempää tuttavuutta peikkojen kanssa. Eivät vieneet mua vuorille mukanaan.
Tromssan keskusta sijaisti 12 km x 2km kokoisella saarella, Jäämeren ympäröimänä.
Keskusta oli lumoava. Vanhoja rakennuksia, ihanan tiivis tunnelma.
Jalkauduimme kävelemään kaduille, ja menimme ristiinrastiin ympäri Tromssan keskustaa. Pankkikortti kävi melkein kaikkialla, eli paikallista valuuttaa meillä ei ollut yhtään matkassa. Vain yhdessä kaupassa kävi niin , että Suomalainen pankkikortti ei kelvannut. Kallis maa Norja on. Menimme Burger Kingiin syömään ja meidän 9 hengen seurueen ruuat maksoi yli 100 e. Suomessa olisi ollut muutaman kympin halvempi.
Tromssa kun on kalastuksen ja merenkulun keskus, niin kaikenlaisia paatteja, isompia ja pienempiä oli satamat piukassa.
Sitten olikin vuorossa reissumme historiallinen osuus. Joka reisuun sovellamme palan Suomen historiaa, ja tällä kertaa vierailimme Järämän linnoituksilla.
Järämän linnotus on Saksalaisten rakentama puolustusasema sotien aikaan.
Juoksuhautoja alueella on yli 50 kilometriä. Korsuihin pääsi tutustumaan. Meille sanottiin, että juoksuhaudoissa on niin paljon vettä, ettei niissä pääse kulkemaan, mutta kyllä me mentiin.
Varsinkin perheen miesväki oli täpinöissään .
Seuraavana päivänä päätimme sitten taas kiipeillä. Tällä kertaa Mökkimme lähellä sijaisevalle Salmivaaralle.
Saanatunturi Salmivaaralta kuvattuna
Kilpisjärvi Salmivaaralta kuvattuna. Kuvan oikealla puolella olevat tunturit ovat Ruotsin puolella. Raja menee järvessä.
Kilpisjärvestä oli lähtenyt jäät viikko ennen meidän tuloa, ja sinne ne meidän uhkarohkeat vesipedot uimaan silti meni.
Kaikki loppuu aikanaan, myös mahtavat lomat. 9 päivää Kilpisjärvellä meni nopeasti, ja sinne palaamme varmasti vielä uudestaan, sitten kun Lapin muutkin kolkat on koluttu.
Kotimatkan päätimme kuitenkin vielä pyhittää siihen, että sekin on lomaa. Ajoimme läpi Pohjois-Ruotsin.
Takaisin Suomen puolelle tulimme Haaparannasta.
Reissu oli mahtava. Kiitos rakkaalle perheelleni, Pasille, Jonille, Sofialle, Venlalle, Oonalle, Niilolle, Jennylle ja Johannekselle, ootte ihan huikeita reissukavereita. Lapsille erityinen huomio siitä, miten jaksoitte tälläkin reissulla vaeltaa pitkin erämaata, kiivetä tuntureille ja istua autossa pitkät matkat perille kohteeseen ja takaisin kotiin. Näin niitä yhteisiä mukavia muistoja tehdään, yhdessä.
