Kirjoittajavieras; Isosena Puolassa

Olin Loimaan seurakunnan isosena Puolassa 2.6 - 9.6. Matkamme alkoi loimaalta bussilla kohti Helsingin lentokenttää seitsemän aikoihin. Matka tuntui pitkältä koska kaikki olivat väsyneitä ja nälkäisiä, mutta onneksi pysähdyimme matkan varrella ABC:lle aamupalalle. Helsingin lentokentälle saavuttua odotimme että pääsemme koneeseen.

Koneeseen päästyämme matka kohti Puolaa alkoi. lento meni nopeasti, eikä turbulenssiä ollut melkein lainkaan. Laskeuduimme Krakovan lentokentälle noin 2 tuntia Helsingistä lähdön jälkeen. Oli aikamoinen muutos tulla Suomen noin 15 asteesta Puolaan, jossa länpötila oli silloin noin 27 astetta. Koneesta tultuamme kävelimme bussillemme joka oli sisältä kuin sauna. Kaikki valittivat kuumuutta ja hikoilivat. Matkamme Krakovasta Wislaan kesti noin 3 tuntia. Kolme tuntia hiostavan kuumassa bussissa oli tuskallista. Kun bussi viimein saapui Wislaan leirikeskuksellemme, kaikki olivat helpottuneita. Wisla on noin 900 asukkaan pikkukylä vuorten juurella. Wisla on talvisin laskettelukaupunki joka on täynnä turisteja, mutta kesäsin kaupunki on lähes tyhjä turisteista. Alapuolella kuva leirikeskuksesta jossa olimme.

Huonejaot menivät vähän sekaisin heti. Huoneita piti olla kaikille, mutta minulle ja seurakunnan työntekijälle ei meinannut löytyä huonetta. Lopputulos oli, että minut ja tämä seurakunnan työntekijä laitettiin eri huoneisiin, jossa molemmissa oli kaksi rippikoululaispoikaa. Huoneissa oli kolme sänkyä, mutta kuva joka näkyy alapuolella on otettu sänkyni vierestä joten se ei näy kuvassa. Kuvassa kyllä näette yhden kämppikseni poseeravan kameralle. Nämä kaksi joiden kanssa jaoin huoneen olivat todella mukavia ja hyvää seuraa! Tietenkin muistin että olen siellä töissä isosena enkä rippikoululaisena, joten käyttäydyin sen mukaisesti. Kyseisessä leirikeskuksessa oli wifi, josta oli kokoajan tappelua että kuka siihen sai yhdistää. Wifissä oli käyttäjäraja (eli kuinka paljon siinä sai olla samaan aikaan käyttäjiä) joten koko leirikeskuksessa olemamme ajan aikana yleisin lause oli "Jos joku on netissä mutta ei käytä sitä, lähde pois siitä". 

Lähellä leirikeskustamme oli puro, jossa pystyi kahlaamaan ilman että vettä oli ikinä enemmän kuin polveen saakka. Kun me isoset olimme suunnitelleet illan iltaohjelman kokonaan kunnolla loppuun, haimme kamerat ja lähdimme kuvailemaan kyseistä puroa. Purossa oli myös hieno vesiputous, josta otin todella paljon kuvia. Itseasiassa koko puron kuvailusta tuli parisataa kuvaa. 

Luonto Wislassa oli todella upea. Lämpötila oli eräänä päivänä noin 28 astetta, ja paikalliset nauroivat ja sanoivat että vasta viikonloppuna tulee hellettä. Tämä viikonlopun helle oli kyllä tosiaan helle. Lämpötila nousi helposti yli 32 asteeseen ja kaikki tuskailivat kuumuutta. Asfalttikin oli niin tulikuuma, että se oli paikkapaikoin "sulanut". Aurinko paahtoi lähes pilvettömällä taivaalla aamu viidestä lähtien ilta kahdeksaan saakka. Ikkunoita oli pakko pitää auki illalla ja yöllä jotta lämpötila viilenisi. Aamulla koko huone tietenkin kuhisi kaikenlaisia lentäviä otuksia ja ötököitä. Meidän huoneemme ikkuna oli suoraan vuorelle päin josta aurinko nousi, joten koko huone oli valoisa jo viiden aikaan.

Tässä vielä kuva kyseisestä vesiputouksesta. Mun mielestä aika hieno!

Tässä kuva kun olimme matkalla vuorelle. Vuorelle matka kävellen kesti aika kauan ja se oli aikamoinen reisitreeni. Matkamme kesti noin 1,5 tuntia. Metsät, pellot ja talot olivat samantyylisiä kuin Suomessa mutta paljon isompina. 

Lampaita ja lehmiä näkyi paljon. Melkein joka aamu meidän leirikeskuksemmekin ohi meni lehmiä hoitajansa kanssa. Maatalous onkin Wislan yksi pääelinkeinoista kesäisin kun taas talvisin turismi. 

Kävelimme vuorelle kauan, mutta maisemat olivat sen arvoisia! Maisemat olivat todella mahtavat ja "henkeäsalpaavat"! Ärsyttävää vain oli kun kuvassa ei saa näkymään etäisyyksiä jotka olivat esimerkiksi vuoriin. Kun paikanpäällä näki maisemat, näki myös etäisyydet ja niiden hienouden, mutta kuvassa näkee hienouden mutta ei etäisyyksiä. Nämä maisemat olivat ehkäpä hienoimmat mitä olen ikinä nähnyt. Jokapuolella vaan pitkä näkyvyys vuoria. 

Tässä kuvassa alapuolella näkee pienen kahvila/baarin joka oli rakennettu vuoren jyrkälle rinteelle. Aika artsy kuva, eikö?

Tässä kuvassa alapuolella näkee hieman vuorimaisemaa ja Wislan kokonaisuudessaan. Kuten näkee, se on rakennettu vuorten keskelle. Vuorten rinteillä oli myös paljon laskettelukeskuksia, jotka kylläkin olivat nyt tyhjiä kesäisin. Wislassa on monia isoja hotelleja tai majapaikkoja talven turisteja varten. Nekin nyt olivat tyhjiä. Olisi kiva nähdä Wisla joskus talvella, että millainen hulina ja vilske siellä on kun se on täynnä laskettelijoita.

Tässä kuvassa alapuolella näkee nämä mahtavat maisemat. Kuten sanoin, etäisyyksiä ei voi hahmottaa kunnolla kuvasta, vain paikanpäältä. Nämä maisemat ovat ehdottomasti näkemisen ja vaivan arvoiset. Jos ikinä liikut Wislassa päin, käy ehdottomasti katsomassa nämä maisemat!

Kävimme myös Tsekin puolella. Tässä kuvassa näette Puolan ja Tsekin rajapylvään. Emme olleet kovin pitkällä tsekin puolella, noin 10 metriä, mutta kuitenkin. Pidimme raamiksen koko ryhmän kanssa tässä rajapylvään kohdalla. Olimme hetken vuoren huipulla ja sitten alkoi alastulo. Alastulo kesti noin vähän alle 30 minuuttia, koska vuori oli jyrkkä ja periaatteessa painovoima meitä vei alaspäin. Alaspäintulo oli aikamoinen pohjelihas-treeni. Loppupäivän ja seuraavan päivänkin koko ryhmä oli ihan poikki lihakset jumissa. Tästä syystä vuorellaolon jälkeinen päivä pidettiin vain leirikeskuksessa rauhallisesti, eikä lähdetty mihinkään.

Sitten oli vuorossa koko reissun henkisesti raskain reissu. Auschwitz. Olen aina tiennyt että Auschwitz on ollut kamala asia jne, mutta nyt vasta paikanpäällä tajusi kuinka hirveää se on ollut. Kaikki Auschwitzissä oli suunniteltu että se voisi tappaa ihmisen. Voin väittää, että et voi ikinä tajuta kuinka hirveä asia Auschwitz on ollut, ellet ole itse siellä käynyt katsomassa millainen se on ollut.

Tässä kuvassa alapuolella näkyy Auschwitzin pääportti, jossa lukee saksaksi "Arbeit macht frei", eli suomeksi "Työ vapauttaa teidät". Tämä on aika ironista, sillä ketään ei vapautettu Auschwitzistä. Ainakaan hengissä. Auschwitz oli kokemus, joka hiljensi koko ryhmän. Kukaan ei supissut tai naureskellut koko kierroksen aikana. Kaikki olivat mietteliäitä ja surullisia Auschwitzin jälkeen.

Tässä alapuolella olevassa kuvassa näkyy krematoriorakennus. Kyseisessä rakennuksessa poltettiin juutalaisten ja muiden Auschwitzissä olleiden vankien ruumiita. Ei sitä voi käsittää kuinka julmia ihmiset ovat voineet olla toisia ihmisiä kohtaan. Koko Auschwitz on suunniteltu vaan tappamiseen.

Kyseisessä kuvassa alapuolella näkyy aitoja Auschwitziin tulleiden ihmisten jalkaproteeseja ja muita liikkumista tukevia apuvälineitä. Mikäli Auschwitziin saapui henkilö jolla oli tälläinen, hänet teloitettiin välittömästi. Kaikki ne, jotka olivat työkyvyttömiä, teloitettiin. Myös lapset ja vauvat. Jos sairastui eikä voinut tehdä työtä, teloitettiin. Jos lyyhistyi maahan työn raskauden takia, teloitettiin. Mikä tahansa vangilla oli, että hän ei kyennyt työhön, hänet teloitettiin ja uusi tuotiin tilalle.

Tässä kuvassa taas näette astiota joita äidit olivat pakanneet mukaan. Heille uskoteltiin että heidät vietäisiin vain työleirille, joten äidit pakkasivat astiota mukaan, tarkoituksena tehdä ruokaa perheelle. Näitä astioita he eivät ikinä voineet käyttää, sillä kaikki omaisuus mitä heillä oli mukana, vietiin heiltä.

Tässä kuvassa näkyy kenkiä, joita vangeilla oli jalassaan saapuessaan Auschwitziin. Kenkiä oli todella paljon. Kuvassa näkyy vain murto-osa niistä. Surullista oli ajatella, että nämä kyseiset kengät oikeasti ovat olleet niiden ihmisten jalassa, jotka Auschwitziin tuotiin.

Auschwitzissa oli katuja rakennusten välissä, ja katujen päissä näitä kylttejä. Kyltissä lukee Saksaksi "Halt!" joka on suomeksi "Pysähdy!". Tällekkin on syy. Kyseisissä piikkiaidoissamkulki niin voimakas sähkövirta, että pelkkä koskeminen aitaan antoi tappavan sähköiskun. Tällä yritettiin varmistaa että paon yritys jäisi yritykseksi. Mikäli joku kuitenkin onnistui pakenemaan, valittiin satunnaisesti 10 ihmistä, jotka laitettiin ns. "Nälkäselliin". Nämä 10 ihmistä olivat siellä siihen asti, että jokainen oli kuollut nälkään. Tätä käytettiin esimerkkinä, jotta kukaan ei edes yrittäisi paeta.

Auschwitzin vartijat ja sotilaat toimivat muutenkin mielivaltaisesti. He saattoivat teloittaa vankeja jos heidän teki mieli.

Vangeilla oli päällään vain ohut paita, housut ja kengät. Vankien oli määrä käyttää samoja vaatteita säästä riippumatta. Samoilla vaatteilla kuului olla myös helteessä kuin pakkasella. Mikäli talvella -25 asteen pakkasessa käytti kahta paitaa päällekkäin, hänet ammuttiin. Samalla paidalla piti olla eikä saanut käyttää paksumpia vaatteita. Natsit tekivät kaikkensa kiduttaakseen vankejaan, varsinkin juutalaisia.

Tässä näkyy aito kuva 1940-luvulta, kun vankeja tuodaan Auschwitziin. Heitä kuljetettiin karjavaunuissa, joissa oli ikkunoissa laitettuna piikkilankaa. Heti Auschwitziin tuomisen jälkeen heidät vietiin jaotteluun. Jaottelussa jaoteltiin työkykyiset ja työkyvyttömät. Työkykyiset saivat pitää henkensä, mutta työkyvyttömät vietiin teloitettavaksi. Työkyvyttömiä olivat pääasiassa vanhukset, sairaat, veteraanit ja lapset.

Mikäli nainen synnytti lapsen Auschwitzissä, katsottiin selviääkö vauva 2 viikkoa hengissä. Mikäli vauva selvisi, sen jalkaan tatuoitiin sen vankinumero. 2 viikkoisen vauvan jalkaan tatuointi!? 

Mikäli lapsi oli tarpeeksi vanha työhön ja oli työkykyinen, hän sai elää. Mikäli ei, hänet ammuttiin. Pääasiassa Auschwitzissä ammutut tai teloitetut lapset olivat noin 12 vuotiaita.

Tässä kuvassa alapuolella näkyy "itkumuuri". Nimensä se on saanut sen historiasta. Tällä muurilla (joka on noin 10m pitkä) suoritettiin perheteloitukset. Muurin eteen meni riviin koko perhe, isä, äiti ja lapset, ja heidät kaikki teloitettiin. Tälläisen teloitusrangaistuksen saattoi saada, mikäli joku perheenjäsen yritti esimerkiksi pakoa tai muuta Auschwitzin tiukkojen sääntöjen vastaista. Kyseisellä muurilla on monet lukemattomat perheet teloitettu. Lapsetkin saattoivat olla jopa vauvoja tai alle 5 vuotiaita. Koko perhe, iästä huolimatta. 

Koko Auschwitz oli täynnä kyseisiä rakennuksia, ""Blockeja"". Jokainen rakennus on ollut joko sotilaita varten tai erikoissellejä varten. Nykyään melkein jokaisessa rakennuksessa on esillä erilainen teema, kuten "todisteet Auschwitzin rikoksista" tai "vangin elämää" tai "Teloitukset" jne. 

Auschwitzissä oli pääasiassa tuplapiikkiaita. Molemmissa aidoissa kulki tappava sähköjännite ja aitojen välissä oli miinoja tai muita räjähteitä. Tässä käytettiin periaatteessa kolmea varmistusta, että vanki ei pakene.

Sitten oli vuorossa kaasukammio ja krematorio. Ne olivat todella hiljentäviä. Kaasukammiossa natsit murhasivat satoja tuhansia juutalaisia sanomalla heille, että he menisivät suihkuun. Tämä "suihku" oli heidän viimeisensä. Kukaan meistä ei edes puhunut koko kaasukammiossa vierailun aikana. Se oli niin hiljentävä kokemus.

Kuvassa alapuolella näkyy polttouuni, jossa pääasiassa poltettiin ruumiita mutta myös elävältä. Natsit käyttivät mitä julmempia tapoja tappaa ihmisiä Auschwitzissä.

Kuvassa näkyy tuplapiikkiaitaa.

Kuvassa näkyy näitä "Blockeja".

Tässä näkyy kartta, jossa on Auschwitch ja Auschwitz Birkenau. Birkenau oli TODELLA iso keskitys/työleiri. Seuraava kohteemme olikin tämä Birkenau. Kartassa näkee Auchwitzin ja Auschwitz Birkenaun suuri kokoero. 

Seuraavaksi saavuimmekin Auschwitz Birkenau´in. Kuten mainitsin, tämä työ/keskityleiri oli todellakin valtava! Yhtälailla Birkenaussa murhattiin satoja tuhansia juutalaisia ja muita ihmisryhmiä jotka eivät kuuluneet ns. "arjalaiseen ihmisryhmään". Birkenaussa oli myös kaasukammio ja teloituspaikkoja. Valtavan pitkät piikkilanka-aidat kiertävät Birkenauta. 

Kuvassa alempana näkyy tie aitojen välissä ja tarkka-ampujan torni/vartiotorni. Torneja oli piikkilanka-aiden varrella todella monta. Niissä oli vartijoita joilla oli kivääri. Mikäli joku vangeista lyyhistyi maahan työn raskauden ja ravinnon puutteen takia, hänet ammuttiin lähes välittömästi, mikäli vartija sen näki. Vangit saivat hyvällä tuurilla päivässä 400 kaloria ja kärsivät nestehukasta. Silti heidän piti raataa raskasta työtä jopa 12 päivässä. Lukemattoman monet vangit pyörtyivät tai lyyhistyivät, joten heidät ammuttiin ja uusi tuotiin tilalle.

Huilia tai levätäkkään ei saanut työnteon aikana. Mikäli vartija näki jonkun istuvan varjossa tai muuten vaan lepäävän, vartija veti liipasimesta. Hetken lepo muuttui ikuiseksi levoksi.

Seuraavassa kuvassa näkyy Birkenaun "päärakennus", jonka alta kulki juna jossa vangit kuljetettiin, ja jonka päällä oli päävartiotorni valonheittimillä josta näki koko Birkenaun alueen.

Nykyään päävartiotornin alta menevä rata ei tietenkään ole käytössä. Kuten mainitsin, sen alta saapuivat junat joissa vangit olivat karjavaunuissa.

Seuraavaksi kuvassa näkyy rauniot. Rauniot ovat kaasukammion joka on räjäytetty. Natsit räjäyttivät kaasukammion perääntyessään Neuvostoliiton joukkoja 1945. Auschwitzissä natsit eivät kerenneet tuhoamaan paikkoja, mutta Birkenausta he kerkesivät räjäyttämään kaasukammion ja polttamaan osan puisista vankien asuinrakennuksista, joissa vangit olivat sisällä. Natsit estivät vankien pääsyn ulos palavista asuinrakennuksista.

Raunioista tosiaankin näkee että se on räjäytetty.

Kaasukammio oli suunniteltu siten, että sieltä kuuluvat äänet eivät kuulu maanpinnalle. Kaasukammio oli niin hyvin vaimennettu, että huudot sieltä eivät kuuluneet maanpinnalle ollenkaan.

Kun kaasukammioon mentiin hakemaan ruumiita pois myrkytyksen jälkeen, ruumiit löydettiin aina kasoista nurkissa, pohjalla lapset ja heikoimmat, päällä miehet ja vahvimmat. Opas kertoi meille, että kun kammio alkoi täyttyä kaasusta, ihmiset yrittivät keinolla millä hyvänsä kiivetä katonrajaan hengittämään happea. He kiipeilivät toistensa päälle, loppujenlopuksi kasautuen kasoiksi.

Alapuolella olevassa kuvassa näkyy pieni lampi joka sijaitsee kaasukammion raunioiden vieressä. Lampi ei ole mikä tahansa lampi, vaan sen pohja muodostuu poltettujen ihmisten tuhkasta. Vuosikymmenien aikana pohjaan on kasautunut multaa ja muita aineita, mutta sen alla on vieläkin ihmisten tuhkat.

Kuvassa alapuolella näkyy vankien nukkumapaikkoja. Rakennus oli pieni verrattuna siihen laitettuun ihmismäärään. Rakennukseen laitettiin vähintään 500, mutta korkeintaan 1000 vankia. Yhteen kuvassa näkyvälle puutasolle laitettiin nukkumaan vähintään 4-5 ihmistä.

Tiiliseinissä näki vieläkin vankien sinne kaivertamia kaiverruksia, kuten nimiä, daavidintähtiä tai sydämmiä. Tuntui haikealta katsoa niitä kaiverruksia ajatellen että joku vangeista on oikeasti sen kaivertanut.

Kesällä lämpötila saattoi nousta asuinrakennuksessa tuskaisen kuumaksi, ja talvella laskea jäätävän kylmäksi.

Seuraavaksi kuvassa alapuolella näkyy vankien vessat. Vangit pääsivät vessaan vain 2 kertaa päivässä. Aamulla kun heräsivät, ja illalla ennen nukkumaanmenoa. Vangeilla oli noin 30 sekuntia aikaa tehdä asiansa ja kerätä käsin jätöksensä. 

Vessojen alla meni pieni tunneli joissa oli joku siivoustöissä. Tämä työ oli koko leirin turvallisin, sillä siellä aurinko ei päässyt paistamaan kaljuun päähän jopa 12 tuntia. Yleensä aurinko oli suurin tekijä joka tappoi ulkona työtä tekeviä, nestehukka, kuivuminen ja auringonpistos olivat yleisiä syitä. Tästä syystä varjossa työskentely kuten käymälöiden siivous oli turvallisin työ.

Seuraavaksi kuvassa näkyy hirttopaikka. Tällä paikalla ei kuitenkaan hirtetty yhtäkään vankia. Tämän hirttopaikan rakensivat Neuvostoliiton sotilaat Auschwitziin vuonna 1947. He rakensivat sen vain yhdestä syystä. Siihen oli määrä hirttää Auschwitzin johtaja, Rudolf Höss. Höss hirtettiinkin kyseiselle paikalle 16.4.1947. Ennen hirttotuomiota Hössiä kuulusteltiin valtavasti tekemistään rikoksista. Hänellä oli noin 2 vuoden oikeudenkäynti ja kuulustelu ennen hirttämistä. Rudolf Höss oli kuollessaan noin 47 vuotias.

Auschwitz on säilytetty vain yhdestä syystä. Sen tarkoitus on näyttää koko ihmiskunnalle mitä hirveyksiä siellä on tapahtunut, jottei näin enää ikinä tapahtuisi. Auschwitz on esimerkki ihmisen kykenemisestä julmuuteen ja epätasa-arvoon. Auschwitz ei ole pelkästään museo, se on myös hautapaikka niille, joille se oli viimeinen leposija. 

Auschwitzissä käytettiin äärimmäistä julmuutta ja kidutusta ihmisiä kohtaan, jotka eivät olleet mitään tehneet. Vartijat ja muut Auschwitzin työntekijät kohtelivat vankeja julmasti ja saattoivat tappaa vankeja täysin mielivaltaisesti.

Auschwitz on esimerkki ihmiskunnalle sen julmuudesta, ja sen nykyisellä museotoiminnalla on tarkoitus estää, ettei näin enää ikinä tapahtuisi.

Seuraavaksi kohteemme oli Oscar Schindlerin emalitehdas. Oscar Schindler oli ihminen, joka pelasti yli 1100 juutalaista Auschwitzin kohtalolta. Schindler osti juutalaisia töihin emalitehtaallensa niin paljon kuin mahdollista, pelastaen heidän henkensä. Schindler käytti miljoonia saksan markkoja pelkästään viranomaisten lahjontaan jottei emalitehtaan toimintaa alettaisi epäillä.

 Kun sota päättyi 1945, Oscar Schindler pakeni Saksasta jottei häntä teloitettaisi natsipuolueeseen kuulumisen takia. Myöhemmin vuonna 1954 juutalaiset julistivat Oscar Schildlerin pyhimykseksi. 

Kuvassa alapuolella näkyy kartta Krakovasta 1920-luvulta.

Kuvassa alapuolella näkyy emaliastioita, joita juutalaiset tekivät tehtaalla. Kaikille emaliastioille ei ollut edes käyttöä tai lähetyspaikkaa, mutta Schindler palkkasi silti mahdollisimman monta juutalaista.

Viimeisenä päivänä lähdimme Krakovaan hostellille yöksi.Hostellimme oli Blue Hostel. Päivällä olimme Krakovan vanhassakaupungissa. Jotkut rakennukset olivat satoja vuosia vanhoja, ja ovat pysyneet samannäköisinä tähänkin päivään asti.

Kuvassa alapuolella näkyy rakennus joka on ollut satoja vuosia markkinakäytössä. Rakennuksen poikki keskeltä menee vaakatasossa pitkä ja iso "käytävä", jossa oli kojuja joissa myytiin erilaisia käsitöitä, koruja, magneetteja yms.

Hintatasoero verrattuna Suomeen vaihtelee todella paljon Puolassa. Elintarvikkeet ovat naurettavan halpoja Puolassa. 1,5l limsaa maksaa 2.60 Zt (Zlotia) joka on euroissa noin 0.65e. Samaan aikaan Suomessa trippi maksaa jopa 0.80e. Elintarvikkeet ovat siis todella halpoja Puolassa. 2 litraa aitoa Coca Colaa maksoi noin 4.40 Zt joka on euroissa noin 1.10e. Tuntuu oudolta mennä taas kauppaan suomessa, kun kaikki on paljon kalliimpaa.

Elektroniikka kuten puhelimet yms ovat suunilleen yhtä kalliita Suomessa kuin Puolassakin.

Vanhassa kaupungissa oli paljon hevoskärryjä, joilla oli mahdollista kiertää vanhaakaupunkia. Ymmärtääkseni nämä hevoskärryt ovat aika kalliita.

Kuvassa alapuolella näette minut ja paikallisen "Still-kuva" näyttelijän. Tämä näyttelijä oli samassa asennossa jopa kymmenen minuuttia, välillä vaihdellen tätä pysäytysasentoaan. Antamalla hänelle rahaa, sai ottaa hänen kanssaan kuvan.

Koko vanhankaupungin keskusta oli täynnä erilaisia maskotteja ja pukuja, näin viikatemiehen, Freddyn, ampiaisen, karhun, oluttuopin, ranskalaisrasian ja kaksi eriväristä legopalikkaa. Toisen legopalikan kanssa sain selfien. 

Alapuolella näette suihkulähteen, joka oli vanhankaupungin torilla. Tämä suihkulähde oli ryhmämme kokoontumispaikkana.

Kuvassa alapuolella näette vanhankaupungin kenties tunnetuimman ja vanhimman rakennuksen. Kaksitornisen Mariankirkon, joka on rakennettu 1200-luvulla. Joka tunti tornin kellot lyövät ja korkeimman tornin huipulta kuuluu trumpetin ääntä.

Mariankirkko on hyvin kuvattu kohde Krakovassa. Se on ollut Krakovan yksi siluetti monta vuosisataa.

Krakovan vanhakaupunki oli kertakaikkiaan upean näköinen. Kadut vilisivät elämää ja lähes jokaisessa rakennuksessa oli katutasolla liikkeitä, kauppoja tai ravintoloita. Jos joskus matkustat Krakovaan, käy ihmeessä vanhassakaupungissa. Se on näkemisen arvoinen ja kaunis. Kaikki talot ovat omannäköisiä ja erivärisiä kauniine koristeineen ja värineen. 

Krakova on yli miljoonan asukkaan kaupunki, joten omaisuudestaam kannattaa pitää huolta varkaiden takia. Silti voisin jopa sanoa että Krakova on rauhallisempi kuin Helsinki.

Kävimme myös Krakovassa eräässä kirkossa harjoittelemassa rippikoululaisten konfirmaatiolaulua. En muista kirkon nimeä, mutta sen muistan että se oli upea. Harmittaa, kun en ottanut kuvia sieltä.

Sitten oli kotiinlähdön päivä. Heräsimme hostellilla seitsemänaikoihin, söimme aamupalan ja lähdimme kohti lentokenttää. Kaikki olivat hiljaisia ja haikeita lähdön takia. Kaikki loppuu aikanaan. Koneemme lähti 11.35 paikallista aikaa. Lento sujui hyvin, vaikka olikin jonkinverran turbulenssia Helsingin yläpuolella. Koneessa aika kului nopeeasti jutustellen uusien tuttavuuksien kanssa.

Matkamme bussilla Helsingistä Loimaalle kesti noin 2 tuntia. Koko matka kului jutellen, laulaen ja leikkien. Kaikki olivat edelleen aika haikeita kun viikko oli kulunut todella nopeasti. Olimme loimaalla perillä noin 17.20 Suomen aikaa. Sisarukseni olivat tehneet kuvassa näkyvän tervetuliais kyltin meitä varten. Kun ihmiset bussissa näkivät kyseisen kyltin, kuulin monen sanovan "Oii kuinka söpöä!".

Viikko tosiaan kului nopeasti. Päivät vain vierähtivät kun tekemistä oli kokoaika. Olen kuitenkin iloinen että pääsin isoseksi. Varsinkin se että pääsi Puolaan isoseksi oli mahtavaa. Ryhmäni oli mahtava, ihmiset puheliaita ja mukavia. Sain monta uutta tuttavuutta ollessani isosena Puolassa. Rippikouluryhmä oli mahtava, ja ohjaajat vähintääkin yhtä mahtavia! Viikko meni nopeasti, mutta kyllä kieltämättä koti-ikävä oli jo. Oli hienoa päästä takaisin rakkaaseen kotimaahan Suomeen ja kokea sen erittäin lämmin "kesä". 

Isosena työskentely oli todella hienoa, ja haluaisin ensivuonna uudelleen isoseksi, tälläkertaa ehkä Suomeen?

Kaikki loppuu aikanaan.