En tiedä miten ajatuksiani nyt sanoiksi purkamaan lähtisin, mutta yritän.
Tänään vietetään lapsettomien lauantaita, huomenna äitienpäivää. Kumpaakin päivää yhdistää yksi asia - lapset. Jos sun syli huutaa lasta, mutta sitä ei ole, vietät päivääsi tänään. Jos olet niin onnekas, että sylisi ja sydämesi on täynnä, sun päivä on huomenna. Kumpaakin päivään kiteytyy siis se oleellisin - lapsi.
Itse olen niin onnekas, että vietän huomenna viidettätoista äitienpäivääni. Saan aamulla taas esittää nukkuvaa kun isi ja lapset keittävät kahvia ja kuiskuttelevat.. sitten esitän heräävää ja yllättynyttä kun hukun itsetehtyihin kortteihin ja tunnustuksiin, kuinka mä paras äiti olen. En esitä, vaan olen aidosti kiitollinen tuosta hetkestä - taas. Kuinka onnekas olenkaan.
Ne, jotka päiväänsä tänään viettävät, eivät he huku kortteihin. Kuinka olisitkaan hyvä äiti. Niin olisit, jos saisit olla. Kuinka sun syliin sitä pientä kääröä toivoisinkaan. Tiedän, että siltä lapselta ei ikinä puuttuisi rakkautta. Ei ikinä.
On arki tai pyhä, herään aikaisin. Ensimmäinen aamupuuroa odottava on virkeä, kun mulla on vielä silmät ristissä. Siinä mä puuroa keitän, juoden itse viidettä mukillista kahvia, jotta herään. Sinä nukut vielä. Mietin kuinka mielellään omistaisit nämä silmäpussit, jotka mulla on.. Maksaisit mitä vaan, jotta saisit miettiä mikä meikkivoide peittää tummat silmänaluset parhaiten. Tuskin edes miettisit. Olisit ylpeä niistä silmäpusseista. Kuinka turhamainen itse olenkaan.
Kaivan imurin päivittäin kaapista. Kiroan kun hiekkalaatikko siirtyy pikkuhiljaa eteiseen.. pienissä erissä ja sitä myöten imurin pussiin. Valitsin taloon paljon isoja peilejä kun rakennettiin. Olipas hyvä valinta! Niissä on söpössä rivissä nenänjälkiä ja sormenjälkiä, välillä joku on halunnut nuolaista peiliä.
Sohvan tyynyjä en edes yritä enää oikoa. Oioin ne aamulla.. oioin ne päivällä. . olkoot.
Kauppareissut - olisi hyvä omistaa joko kamelinselkä tai kaksi kättä lisää. Mieluiten molemmat.
Tulen sun siistiin kotiin. Mietin, kuinka kiitollinen olisitkaan peilissä olevista nenänjäljistä.. legopalikoista , joiden päälle pimeässä astut kiroten kuka sen siihen jätti. Hiekkakasoista eteisessä ja kymmenen kilon perunasäkistä keittiössä. On niin ihanan rauhallista. Musiikkia mun korville, mutta tyhjää huminaa sun sydämelle.
Kiroan sulle raskausarpia. Tiedän - olen idiootti. Sun silmissä niissä vain lukee että "täällä asui vauva". Voi miten tahtoisin sun hukkuvan raskausarpiin. Mun sydämeni musertuu.. kuinka siltä lapselta ei todella rakkautta ikinä puuttuisi. Kuinka tervetullut hän maailmaan olisikaan.
Muistetaan olla kiitollisia siitä, että huomenna saamme äitienpäivää viettää. Sinä voit omasta valinnastasi viettää kihlapäivää tai hääpäivää, mutta se ei ole sinun käsissä vietätkö lapsettomienpäivää vai äitienpäivää.
Kukaan ei ole täydellinen , kukaan ei ole yli-ihminen - on lupa sanoa että väsyttää, on lupa mennä välillä sieltä mistä aita on matalin jne, mutta osoittakaa lapsillenne miten paljon arvostatte heitä ja kuinka kiitollisia olette, että saatte olla juuri heidän äiti.
Antakaa lastenne erehtyä, tehdä virheitä. Olethan itsekin tehnyt. Olkaa tukena ja antakaa heidän oppia omista virheistään. Iloitkaa heidän onnistumisistaan ja kannustakaa heitä asioissa , jotka heitä kiinnostavat. Antakaa heidän kasvaa omiksi yksilöikseen , ja hyväksykää heidät yksilöinä, sellaisina juuri kuin ovat. Olethan sinäkin oma persoonasi.
Mikään määrä materiaa tässä maailmassa ei voi korvata sitä , että lapsella on välittävä ja rakastava vanhempi. Mikään määrä materiaa tässä maailmassa ei korvaa tyhjyyttä sylissä ja sydämessä, joka lasta huutaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti