Päiväretki Saaristoon

Viikonloppuna tehtiin päiväretki Turun Saaristoon.  Reittimme meni Paraisilta Nauvoon, sieltä vierailu Högsaressa ja takaisin tullessa piipahdettiin Ruissalossa. Kulkuvälineemme olivat auto, lossit ja jalat!

  Päiväretki saaristoon on loistava vaihtoehto patikkareiteille, mutta saariston monimuotoisuuden vuoksi yksi päivä on auttamatta liian lyhyt aika.  Nähtävää ja koettavaa riittäisi pidemmäksikin aikaa. Varsinkin jos luonnosta tykkää ja osaa ihan itse järjestää aktiviteetit, eli ottaa selvää ulkoilureiteistä yms. 

 Kevät on jo pitkällä, mutta kyllä tuo saaristo taitaa loistossaan olla juurikin kesäisin. Se etu nyt oli, että losseihin ei tarvinnut jonotella, vaan aina pääsimme heti kyytiin. Kesäisin voi olla tuntienkin jonoja.  Jos siis päiväretkelle lähdet saaristoon, älä tee sitä ns sesonkiaikaan. 

Ihmiset saaristossa on ystävällisiä ja palvelualttiita.  Punkkeja ja käärmeitä siellä riittää, joten ota mukaan ainakin kyypakkaus. 

Lossien aikatauluista kannattaa ottaa selvää. Aikataulut löydät TÄSTÄ.

Nauvon vierassatama

Högsareen meni pieni lossi..

                    

Ulkoilureittejä löytyy muutama Nauvosta. Me löysimme Kaasivuoren reitin vasta kun oli jo liian myöhäistä ajallisesti reitille lähteä. Ensi kerralla se kuitenkin on meidän päiväohjelmassa. Siitä löytyy lisää tietoa TÄSTÄ.

Kuten näkyy, jonoja losseihin ei ollut näin keväällä.. 

SAARISTO on kaikkinensa näkemisen arvoinen paikka. 

Muutama kuva vielä Ruissalosta, jonka reittivaihtoehtoja löytyy TÄSTÄ.

Kännykkäkuvia ja kutsumaton vieras

Taas on aikaa vierähtänyt.. kamera on ja pysyy laukussaan, ei ole vielä kuvailukipinä sen kummemmin päätään nostellut ..  kännykkä kuitenkin aina taskussa on, joten en kuitenkaan ole ihan kokonaan intohimoani, eli kuvaamista unohtanut..

Kuukausi sitten saimme kutsumattoman vieraan. Kertoi nimekseen Suru, ja sanoi tulleensa jäädäkseen. Aluksi se oli shokki, mutta ajan kanssa sen kanssa on oppinut jo jotenkin elämään  ja oppii joskus vielä paremmin elämään.  Kaikelle vaan pitää antaa aikaa..

Päivää ennen tätä uutta vierastamme otin kaksi kuvaa..  aamu ja ilta. Kummassakin keskiössä tie. Olkoon sitten vaikka elonteitä elämänkaaren molempia päitä edustamassa - aamu ja ilta...

Kevät kuitenkin tekee rytinällä tuloaan.. illat pitenee ja valoa riittää..  on kauniita auringonnousuja ja -laskuja. Valosta ja raittiista ulkoilmasta saa niin hurjasti voimaa.  Menkää ihmiset ulos ja laittakaa ne tekosyynne kaappiin! 

Työn puolesta kävin taas Turussa pyörähtämässä..  siellä taltioitui pari kuvaa.. Tuomiokirkkoa tulee kuvailtua aina siitä suunnasta, että se suuri mahtava torni näkyy..  Nyt otin sivusta yhden kuvan.. aurinko paistoi niin nätisti, ja niinkuin kuvasta näkyy, siellä ei lunta enää juurikaan ole. 

Otin myös kuvan kerrostalon seinässä olevasta maalauksesta, jota monesti ihmetellen ihaillut olen..  nöyrä mies hattu kädessä..  upea teos,  rispektiiii vaan sen tekijälle, ei oo ollu mikään pikku homma. Mutta jos omasta ikkunasta tuo värisirkus joka päivä näkyis, niin en mä tiiä..   

Tämmöstä tällä kertaa..  

Niin ja hei..  muistakaa kertoa joka päivä niille lähimmillenne että rakastatte. Osoittakaa käytöksellänne , että arvostatte. Sen sanon, että mikään ei ole tässä elämässä itsestäänselvää, ei ainakaan itse elämä. Sitä ei tajua, ennenkuin omalle kohdalle napsahtaa läheisen kuolema. Se vetää polvilleen ja nöyräksi hattu kädessä. Ei sen edessä ole enää muuta kuin ikävä ja hiljaisuus. Pidä se mielessäsi. 

Talvi

On jäänyt tämä Blogi täysin unholaan, joten laitan muutamia talvikuvia edes, että pysyy hengissä tämä. Yritän kevättä kohden taas aktivoitua kamerani kanssa. Nämä kaikki kuvat on otettu Samsung Galaxy A3 puhelimella. Kuvia on käytetty Snapseedin kautta.

Pakkaspäivä ja koulumatka

Pulkkamäkikausi päästiin avaamaan vasta 9.1. Kuvassa Juvan vesitorni... ja minä.

Yksi kaunis aamu päätin kävellä töihin..  lunta oli niin paljon, ettei aurauskalustokaan ollut vielä reitilleni ehtinyt.. Lumikengät olisi tarvittu kun 6 kilometriä käytännössä umpihangessa tarpoi töihin. Mutta puut oli niin kauniita, että matkaa hidasti sekin kun niitä piti kuvailla. 

Pakkaspäivä ja aurinko näyttäytyi pitkän piilossa olon jälkeen. 

Mopsitkin tykkää lumesta.. tosin kovilla pakkasilla ulkoilut pikaisia. 

Sininen hetki

Lenkillä kuvattua

Kevät tekee tuloaan.. päivät pitenee ja kaamos alkaa hiljalleen väistyä..  Nautitaan nyt talvesta vielä kun se on! 

Joulun taikaa ja mennyttä aikaa

Taas alkaa olla yksi vuosi paketissa ja hiljennymme Joulun viettoon.

Joulu merkitsee minulle hiljentymistä läheisten kanssa, yhdessäoloa. Kiire on hetkeksi poissa.
Minun täydellinen Joulu ei rakennu lahjoista eikä materiasta. En odota itselleni mitään lahjoja, en keltään. Joulu rakentuu hyvästä tunnelmasta, lasten ilosta, hyvästä ruuasta ja läheisten läsnäolosta. Minun Jouluuni kuuluu yökirkko äitini kanssa. Se on jo vuosia jatkunut perinne, ja lasten kasvaessa pikkuhiljaa osa heistäkin jo lähtee mukaan.  Tätä on mulle Joulu, jota rakastan.

Lasten kanssa kierrämme aamulla hautausmaat, viemme kynttilät heille, jotka ei enää täällä kanssamme ole.  Hiljennymme hetkeksi. Tässä kuva viime Joululta, lapseni sytytti kynttilän muualla kuolleelle rakkaalle. Vuosi sitten oli lunta, nyt vietämme mustaa Joulua.

Iltapäivää ja iltaa vietämme kotona, joitain läheisiä tulee meille viettämään Joulua. 

Vuosikin vaihtuu ihan kohta. Jos mietin mennyttä vuotta, kaikkea mitä se piti sisällään , niin päälimmäisenä on kiitollisuus.  Mun elämässä on niin mahtavia ihmisiä, etten voi olla muuta kuin kiitollinen.  On Ystäviä, jotka ovat mulle kuin perhettä. Kiitos kun olette! 

Mieleenpainuvia hetkiä menneeltä vuodelta on paljon. Yksi erityinen oli perheemme matka Lappiin patikoimaan.  Viikon vietimme yhdessä kiireettömästi Lapin luonnossa. Viikko oli niin huikea, että päätimme tehdä siitä uuden perinteen perheellemme.  Siellä aika pysähtyi, ja keskellä jylhää luontoa ymmärsi oman pienuutensa tässä maailmassa. Se oli pysäyttävää. Kuinka suuri ihminen yrittääkään olla ja todellisuudessa me olemme hyvin, hyvin pieniä. 

Olemme saaneet kokea kuluneena vuonna myös läheisen ihmisen vakavan sairastumisen. Sitä kautta saaneet herätyksen, miten mikään ei ole itsestäänselvää. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä.  Nautitaan elämästä! 

Kiitollinen olen ollut tänä vuonna myös siitä, että minulla on ollut mahdollisuus kokea kansainvälisyyttä työni puolesta. Olen saanut ihan itse todeta, ettei asiat ole niin mustavalkoisia, mitä media ruokkii mieliimme.  Olen saanut vahvistusta sille omalle ajattelumaailmalleni, että ihminen tulee aina kohdata ihmisenä riippumatta kulttuurista, etnisistä taustoista , ihon väristä tai yhtään mistään muustakaan.  Me olemme jokainen täällä ihminen, jolla on oikeus ihmisarvoon.  On suuri kunnia, että saan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa.  Tämä työ on rikastuttanut minua henkisesti hyvin paljon. Minun ei tarvitse perustaa käsityksiäni kuulopuheisiin, saan luoda käsitykseni ihan itse. Onnekas minä! 

Tulevalta vuodelta toivon onnea itselleni ja kaikille heille, jotka minulle tärkeitä ovat. 

 Muita lupauksia en tulevallekkaan vuodelle tee kuin sen, että keskityn vain asioihin ja ihmisiin , jotka olemassaolollaan eivät aiheuta pahaa mieltä. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi mihinkään, mikä syö ihmistä. Niistä pitää osata päästää irti, ja keskittyä vain niihin asioihin ja ihmisiin, jotka elämästä tekee elämisen arvoista. 

Kiitos vuosi 2015 ja tervetuloa vuosi 2016 ! 

Kuuhulluus

Ette tiedä, kuinka monta tuntia olen käyttänyt siihen, että saisin kuusta kuvan , johon olen tyytyväinen. Sellaisen, jossa näkyy myös kraatereita.  Olen saanut vinkkejä toisilta kuvaajilta, millaiset arvot kannattaa olla, mutta ei - kyllä tämä on lajina sellainen, että kokeilemalla ja pitkäjänteisyydellä onnistuu.  Tässä kuvassa arvot ovat 1/160, F8 ja ISO200.  Voit kokeilla. Mutta niinkuin sanoin, pitää löytää itse ne itselleen ja omalle kameralleen plus ympäröiville olosuhteille sopivat arvot.  

Tähän olen tyytyväisin tähän mennessä, mutta ei tämä tähän lopu...  aion kyetä  vieläkin parempaan. 

Syksyn värejä

Muutama kuva syksyn kauniista värisadosta.  En ole vieläkään ehtinyt sinne Kurjenrahkaan ruskaa kuvailemaan, mutta todella toivon, että vielä ehdin. Nämä kuvat on ihan kodin lähimaastosta. 

Muutama kuva saaresta

Ystävälläni on joka syksy tapana järjestää likkaporukan yhteinen patikkaretki Saaren kansanpuistoon. Yleensä olemme menneet kaukolanharjulle, mutta tänä vuonna reitti oli eri.  Patikoimme järven rannalla sijaitsevalle laavulle, jossa grillasimme makkaraa, ja nautimme ulkoilmasta.  

Kansallispuisto on kaunista aluetta, jossa on järviä. 

Ruskaa oli jonkiverran jo nähtävillä.  

Päivä oli mukava irtautuminen arjesta. Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että on vain yksi paikka, jossa mun mieli ja sielu lepää ja se on luonto.