Naantalin vanhakaupunki

Yksi mun ehdottomasti lempipuuhistani on käyskennellä vanhoissa miljöissä, ja vanhat kaupungit on sen kategorian ehdoton helmi.  Vapun aattona tutustuttiin Naantalin vanhaan kaupunkiin.  Olen siellä joskus 15 vuotta sitten viimeksi käynnyt.  Ihanaa käyskennellä pitkin pieniä kujia ja ihailla pikkuisia kahviloita ja putiikkeja.  Alue on varsinkin kesäaikaan hyvinkin vilkas. Vierailijoita tulee veneilläkin paikalle. Rannassa onkin hyvä ravintotarjonta ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin.  TÄSTÄ löydät lisää infoa.  Sen kummemmin en nyt kirjoittele, kuvat puhukoon puolestaan.

 

Vanhasta kaupungista pääsi nousemaan kallioille, joista oli mahtavat maisemat. Pienten lasten kanssa kannattaa olla ehdottoman varovainen , koska jyrkkiä korkeita pudotuksia mereen on jokapuolella. 

   

Kalliolta näkyy myös Tasavallan Predisentin kesäasunto KULTARANTA.

Suosittelen Naantalin vanhaakaupunkia vaikka retkikohteeksi. Eväät mukaan ja kallioille piknikille! 

Dinoja!

Koska Blogini yhdeksi ideaksi on muodostunut kertoa paikoista, joissa käyn ja arvostella paikkoja , joissa käyn , niin here we go again!   Tämä vaan on hyvin, hyvin erilainen postaus.

Vapun aattoa halusimme viettää retkeillen..  mietimme oisko pitkospuut vai jotain muuta. No päädyimme siihen "jotain muuta".

Bongasimme DINO TOUR Suomi tapahtuman , joka oli niinkin lähellä kuin Kauppakeskus Myllyssä Raisiossa.  Googletin netistä videoita, millainen tapahtuma on, ja WAU!!  Sinne!!  Dinosauruksia äänitehosteilla, puhinaa, karjumista ja jopa kävelevä dino!!  Todellakin SINNE!!

Saavuttuamme paikalle mielemme muodostmat kuvat tapahtumasta mureni oikeastaan heti... Kyllä näillä päät ja häntä liikkui ja ääntäkin lähti.. ärinää, murinaa ja puhinaa, niinkuin luvattiinkin..  Dinot oli aseteltu parkkialueelle, pohjana oli siis asfaltti.  Dinot olivat köysien takana, ei niihin päässyt edes koskemaan. 

Perheemme 8-vuotias dinofani, ja mukana säestävä 5-vuotias pikkusisko - he olivat innoissaan. Olihan tää aika jännää heille.. 

Alueelta löytyi pomppulinna, jossa 5-vuotias viihtyi. Löytyi myös kioski josta sai mehua, kahvia, hattaraa ja poppareita.  Alueelle maksoi sisään aikuiset 15 e ja lapset 10 e. Meiltä siis yhteensä 70 e. 

Kuluttelimme aikaa dinoja ihmetellen ja odotellen 15 minuutin kestoista dino live showta, jossa näkisimme sen kävelevän dinosauruksen..  

Siinä välissä 8-vuotias halusi ratsastaa dinolla, olihan siellä isot upeat plakaatit, että "ratsasta Dinolla"   

Wau! No tottahan toki poika dinolla pääsee ratsastamaan!  Pääsi.. ei ollut ihan yhtä hulppea dino mitä mainoksessa .. 

Mutta olihan se kyyti..  ei varmaan toiste tule tälläistäkään koettua. 

  Jotta tämä arvosteluni ei nyt ihan lynkkaukselta kuullosta niin kehut jätin viimeiseksi!   Se 15 minuuttia kestänyt Dino live Show pelasti kyllä tämän kokemuksen. Kertoja kertoi lapsille miten dinosaurukset maailmasta katosivat , jääkaudesta , ynnämuusta.. pienillä kiilui silmät kuunnellessaan tarinaa... kertoja osasi hommansa! Pojot siitä ! 

Ja mitenkö itse olisin tämän sitten toteuttanut kun kerta niin kovasti kritisoin?  No oisko esim joku metsäalue ollut jotain parkkipaikan sijaan? 

Sellaisen vinkin antaisin kuitenkin tapahtumien järjestäjille, että mainostakaa tapahtumaanne realistisesti...  Pointtini on siis , että älkää esimerkiksi mainostako kokonaista sikaa, jos tarjolla on nakkeja. 

Mutta taas on yksi kokemus muistojen lokeroissa..  tästä jatkoimme Naantaliin vanhaan kaupunkiin..  siitä postaus seuraavaksi. 

Päiväretki Saaristoon

Viikonloppuna tehtiin päiväretki Turun Saaristoon.  Reittimme meni Paraisilta Nauvoon, sieltä vierailu Högsaressa ja takaisin tullessa piipahdettiin Ruissalossa. Kulkuvälineemme olivat auto, lossit ja jalat!

  Päiväretki saaristoon on loistava vaihtoehto patikkareiteille, mutta saariston monimuotoisuuden vuoksi yksi päivä on auttamatta liian lyhyt aika.  Nähtävää ja koettavaa riittäisi pidemmäksikin aikaa. Varsinkin jos luonnosta tykkää ja osaa ihan itse järjestää aktiviteetit, eli ottaa selvää ulkoilureiteistä yms. 

 Kevät on jo pitkällä, mutta kyllä tuo saaristo taitaa loistossaan olla juurikin kesäisin. Se etu nyt oli, että losseihin ei tarvinnut jonotella, vaan aina pääsimme heti kyytiin. Kesäisin voi olla tuntienkin jonoja.  Jos siis päiväretkelle lähdet saaristoon, älä tee sitä ns sesonkiaikaan. 

Ihmiset saaristossa on ystävällisiä ja palvelualttiita.  Punkkeja ja käärmeitä siellä riittää, joten ota mukaan ainakin kyypakkaus. 

Lossien aikatauluista kannattaa ottaa selvää. Aikataulut löydät TÄSTÄ.

Nauvon vierassatama

Högsareen meni pieni lossi..

                    

Ulkoilureittejä löytyy muutama Nauvosta. Me löysimme Kaasivuoren reitin vasta kun oli jo liian myöhäistä ajallisesti reitille lähteä. Ensi kerralla se kuitenkin on meidän päiväohjelmassa. Siitä löytyy lisää tietoa TÄSTÄ.

Kuten näkyy, jonoja losseihin ei ollut näin keväällä.. 

SAARISTO on kaikkinensa näkemisen arvoinen paikka. 

Muutama kuva vielä Ruissalosta, jonka reittivaihtoehtoja löytyy TÄSTÄ.

Kännykkäkuvia ja kutsumaton vieras

Taas on aikaa vierähtänyt.. kamera on ja pysyy laukussaan, ei ole vielä kuvailukipinä sen kummemmin päätään nostellut ..  kännykkä kuitenkin aina taskussa on, joten en kuitenkaan ole ihan kokonaan intohimoani, eli kuvaamista unohtanut..

Kuukausi sitten saimme kutsumattoman vieraan. Kertoi nimekseen Suru, ja sanoi tulleensa jäädäkseen. Aluksi se oli shokki, mutta ajan kanssa sen kanssa on oppinut jo jotenkin elämään  ja oppii joskus vielä paremmin elämään.  Kaikelle vaan pitää antaa aikaa..

Päivää ennen tätä uutta vierastamme otin kaksi kuvaa..  aamu ja ilta. Kummassakin keskiössä tie. Olkoon sitten vaikka elonteitä elämänkaaren molempia päitä edustamassa - aamu ja ilta...

Kevät kuitenkin tekee rytinällä tuloaan.. illat pitenee ja valoa riittää..  on kauniita auringonnousuja ja -laskuja. Valosta ja raittiista ulkoilmasta saa niin hurjasti voimaa.  Menkää ihmiset ulos ja laittakaa ne tekosyynne kaappiin! 

Työn puolesta kävin taas Turussa pyörähtämässä..  siellä taltioitui pari kuvaa.. Tuomiokirkkoa tulee kuvailtua aina siitä suunnasta, että se suuri mahtava torni näkyy..  Nyt otin sivusta yhden kuvan.. aurinko paistoi niin nätisti, ja niinkuin kuvasta näkyy, siellä ei lunta enää juurikaan ole. 

Otin myös kuvan kerrostalon seinässä olevasta maalauksesta, jota monesti ihmetellen ihaillut olen..  nöyrä mies hattu kädessä..  upea teos,  rispektiiii vaan sen tekijälle, ei oo ollu mikään pikku homma. Mutta jos omasta ikkunasta tuo värisirkus joka päivä näkyis, niin en mä tiiä..   

Tämmöstä tällä kertaa..  

Niin ja hei..  muistakaa kertoa joka päivä niille lähimmillenne että rakastatte. Osoittakaa käytöksellänne , että arvostatte. Sen sanon, että mikään ei ole tässä elämässä itsestäänselvää, ei ainakaan itse elämä. Sitä ei tajua, ennenkuin omalle kohdalle napsahtaa läheisen kuolema. Se vetää polvilleen ja nöyräksi hattu kädessä. Ei sen edessä ole enää muuta kuin ikävä ja hiljaisuus. Pidä se mielessäsi. 

Talvi

On jäänyt tämä Blogi täysin unholaan, joten laitan muutamia talvikuvia edes, että pysyy hengissä tämä. Yritän kevättä kohden taas aktivoitua kamerani kanssa. Nämä kaikki kuvat on otettu Samsung Galaxy A3 puhelimella. Kuvia on käytetty Snapseedin kautta.

Pakkaspäivä ja koulumatka

Pulkkamäkikausi päästiin avaamaan vasta 9.1. Kuvassa Juvan vesitorni... ja minä.

Yksi kaunis aamu päätin kävellä töihin..  lunta oli niin paljon, ettei aurauskalustokaan ollut vielä reitilleni ehtinyt.. Lumikengät olisi tarvittu kun 6 kilometriä käytännössä umpihangessa tarpoi töihin. Mutta puut oli niin kauniita, että matkaa hidasti sekin kun niitä piti kuvailla. 

Pakkaspäivä ja aurinko näyttäytyi pitkän piilossa olon jälkeen. 

Mopsitkin tykkää lumesta.. tosin kovilla pakkasilla ulkoilut pikaisia. 

Sininen hetki

Lenkillä kuvattua

Kevät tekee tuloaan.. päivät pitenee ja kaamos alkaa hiljalleen väistyä..  Nautitaan nyt talvesta vielä kun se on!