Ja taas patikoidaan...

Tänään meidän porukkaa puraisi taas patikkakärpänen.  Haluttiin jotain uutta, joskin Virttaanharjussa ja muissa tutuissa maastoissa ei ole mitään vikaa.  Luontoon.fi sivustolta bongattiin Kurjenrahkan kansallispuisto, joten päätettiin lähteä tutustumaan siihen.  Matkaa kotoa sinne on n 50 km.
Reitti oli valittava sen mukaan, että porukan nuorimmat jalat ovat vasta 4-vuotiaat. Valitsimme Savojärven kierroksen, joka on pituudeltaan 6 km.  Tähän patikkakierrokseen saimme kulumaan aikaa 3,5 tuntia.  Nautimme kiireettömästi maisemista ja eväät oli tottakai mukana.

Tässä kuvin meidän kokemuksia kansallispuistosta.

Kurjenrahkan kansallispuiston reitistöstä löydät tietoa täältä http://www.luontoon.fi/kurjenrahka/reitit

                                   Maasto oli suurimmaksi osaksi suoperäistä. 

 

Sisiliskoja nähtiin ihan hirmuinen määrä

 

 

Kansallispuistossa on 7 kunnan rajapyykki. Tässä kivessä yhdistyy Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Turun ja Ruskon kunnat. Kyseinen kivi on ollut tuossa yli 600 vuotta.  Vanhimmat kirjalliset tiedot rajakivestä ovat vuoden 1381 Maskun ja Nousiaisten pitäjien rajapaikkojen luettelossa.

 

 

Keskeltä metsää löytyi myös Käpykaartilaisten (eli rintamakarkureiden) korsun paikka v 1941-42.

 

 

 

Metsäosuudet olivat sellaisia, että tuntui kuin olisi kävellyt satukirjan aukeamilla.

 

 

Yhden suon yli meni tälläinen...  ööö.. silta? Pitkospuusilta?  Tälläinen kuitenkin.

 

 

 

Tässä kuvassa näkyy Savojärveä

 

 

Savojärvi oli tumman puhutteleva, ja on todella vaikea uskoa , että syvimmillään kyseinen järvi on vain  1,9 metriä syvä.

 

 

Reitit on kansallispuistossa hyvin merkattu. Sekä viitoin, että "värikoodein". Savojärven kierroksen merkkiväri on punainen. Kun niitä merkkejä seuraa niin ei voi eksyä.

 

 

Maasto oli välillä hyvinkin vetistä.

 

 

 

 

Tässä kohdassa me luultiin jo, että ollaan kohta loppusuoralla.  Kyltti kuitenkin kertoi, että olimme saavuttaneet vasta puolivälin ja matkaa läpi soiden oli vielä 3,3 kilometriä edessä.

 

 

Puolivälin jälkeen reitin pitkospuut alkoivat kulkea myötäillen Savojärven rantoja.

 

 

 

 

 

Meidän retkikomppanian arvostelukomitea (eli mein perhe) suosittelee lämpimästi tätä retkikohdetta! Varmasti menemme vielä uudestaan.  Eväät kannattaa ottaa ehdottomasti mukaan, ja varsinkin vettä riittävästi, ettei jano pääse yllättämään. Lisäksi jos jaksaa mukana kantaa , niin vaihtokengät ja sukat on hyvä olla matkassa.  Meidän porukasta kaksi ulppasi suohon.

 

Mutta hienosti taas pikkuväkikin vaan jaksoi!  Kukaan ei valittanut ettei jaksa kävellä. Päinvastoin! Uutta nähtävää oli niin paljon, ettei valittamaan ehtinyt.  Kiva reissu oli, taas.