tiistai 27. syyskuuta 2016

Lapin reissu 2016

Vihdoinkin sain aikaiseksi tehdä pienen kuvakoosteen Heinäkuun Lapin reissusta. Paljon tehtiin, nähtiin ja koettiin .. Kävimme museoissa , keilaamassa jne..  tämä kirjoitus on kuitenkin vain kolmen tunturin valloituksesta ja matkasta Pohjois-Norjaan Varangenbotn nimiseen pikkukylään.



Lähdimme reissuun aamulla varhain..  yövyimme Virpiniemen liikuntaopistolla ja matka kohti pohjoista jatkui taas seuraavana aamuna.  Kuva Perämeren rannalta. 



Saariselän keskustassa poroja oli paljon..  



                       KAUNISPÄÄ  ,  KIILOPÄÄ ja  IISAKKIPÄÄ

Huiputimme reissumme aikana 3 eri tunturia 3 eri päivänä.  Lapsetkin jaksoivat todella hienosti, ja kokemus oli sellainen, ettei sille löydy edes sanoja. Se vain tarvitsee kokea.


Lähtö Kaunispäälle (samoin kuin Iisakkipäälle) tapahtui tästä.  Reitti ei ollut mitenkään erämaahenkinen, sillä Kaunispää toimii talvisin laskettelurinteenä. 


Kaunispään huipulta Saariselän keskustaan päin kuvattuna. Tuntturihotelleja. 


Poroja tuli tunturissa vastaan.


Kaunispään huipulla sijaitseva kahvila.


Maisemia. 

Seuraavana päivänä lähdimme Kiilopäätä huiputtamaan. Reitti ja ympäristö oli erämaata, ja näistä kolmesta tunturin huiputuksesta Kiilopään reissu oli rankin, ja mahtavin. 


Kun jo luulimme olevamme melkein huipulla, niin huomasimme, että hyvä jos puoliväli oli saavutettu.


Maisemat Kiilopään huipulta oli henkeä salpaavat...  kiipeäminen kannatti!


Reippaat retkeilijät.


Hassu perinne on, että rakkakivistä retkeilijät rakentavat omia toteemeita tuntureihin. Myös me rakensimme, ja näin jätimme oman jälkemme tuntureihin. 



Sanat ei riitä kuinka pieneksi ihminen tuntee itsensä keskellä suurta erämaata..  

Viimeisenä lähdimme huiputtamaan Iisakkipäätä..  alhaalla ei ollut sumua, ja meille tuli hieman yllätyksenä kuinka sankka sumu oli huipulla.. eteenpäin ei nähnyt mitään. Kun ei maamerkkejäkään nähnyt, niin meille oli käydä eksyminen, koska kartta oli vahingossa väärinpäin kädessäni..  Mutta reissusta tuli seikkailu, ja meillä oli hauskaa! 




Tunturin juurella näki hyvin eteenpäin..  



Iisäkkipään huipulla tilanne oli tämä! Mitään ei nähnyt.



Lapin vaivaiskoivu. Niin vaivainen , että maata pitkin jaksoi kasvaa sen minkä jaksoi. 


Mulla on ollut vuosia unelma..  unelma koskea jäämerta ..   nyt olimme jo niin ylhäällä, että päätimme lähteä käymään Pohjois-Norjassa.  Saariselältä Varangenbotniin ajoi 4 tuntia. 


Matkalla niin ylös kuin Suomea riittää.. 


Utsjoella, Silta Norjaan.


Välillä Utsjoki -Nuorgam ajoimme vuonojen keskellä Tenojoen vartta pitkin.  Tenojoki toimii Suomen ja Norjan rajana. 



Suomen ja Euroopan unionin pohjoisin piste. Tätä ylemmäs ei pääse.


Norjan puolella 


Ajoimme pieneen kylään nimeltään Varangenbotn.  Laskuvesi oli meneillään kun menimme rantaan. Lapset löysivät hienoja simpukoita rannasta..  



Yksi unelmani tuli toteutettua..  se otti yli 30 vuotta, sen eteen piti istua autossa yhteensä 3000 kilometriä, mutta se kannatti.  Siinä jäämeren rannalla, koskiessani vettä , mielessäni oli vain yksi ajatus..   Kaikki on tässä elämässä mahdollista, ihan kaikki.  Kaikki on ihmisestä itsestään kiinni. Ihan kaikki.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti